Day2 in LKS

NÄILLÄ MENNÄÄN! :) 

Nukuin aika huonosti yön täällä kun kuuntelin vain kaikkia outoja ääniä. En myöskään ole tottunut siihen että joku/jotkut tulee katsomaan minua yöllä siinä 2-4 aikoihin, laittoivat sinää tippaa vissiinki:--D No siitä asti ku ne kävi heräsinkin joka tunnin välein, en edes tiedä mihin.. Sitten aamulla tultiin ennen 8 ottamaan verikokeita ja sain sitten aamupalan sänkyyn! hehhe! Mutta pyllystä on etten pysty oikein kiinteää ruokaa syömään.. Leipää ei pysty ku se menee märehtimiseksi ja meinaan tukehtua siihen, myös juominenki tekee välissä tiukkaa.. Onneksi sain kipulääkkeitä taas aamusta että helpottaisi oloa mutta ne vaikutti vähän liian myöhään kuin siihen ruokailuun. Nyt odottelen että lääkäri tulis antaan jonkinlaisen analyysin että lähenkö tänään kotiin vai vasta maanantaina. Ääntä ei lähde juuri yhtään, nieleminen sattuu välissä edelleen jaa on tää pyllystä vieläkin. En suosittele pussailemaan, saa vaan kärsiä :--D

Kaikki täällä muuten raahailee nuita ihania pikku peruna kääryleitään eli vauvvoja ja mie joudun raahaan tuommosta teleniettä mikä on tuossa kädessä kiinni.. Se on vähän kylmävauva jonka kans pitää änkeä pieneen vessaankin!
 Onneksi mummu ja iskä kävi piristämässä jo tälle päivälle myös! Eipä ole enää niin pahaa sairaalakammoa, kun kaikki ovat mukavia ja auttavaisia! Verikokeetkaan ei tunnu enää missään ja tuuhon mikä on kädessä kiinni tottunu jo. Pitää tulla vielä takaisinkin sairaalalle kun kitarisat leikataan...:S Mutta siihen on aikaa. Nyt alan syömään jäätelöä ja pötkötteleen.

TURPONALLE KUITTAA

- paikassa LKS

 Elikkä tämä pusutauti meni pahammaksi vain.. Yöllä ahisti henkeä kun kurkku oli niiiin tukossa että vaikeutti syljenkin nielemistä. Heräsin monta kertaa ja otin kipulääkettä mikä piti todella väkisin nielasta ja sattu toosi paljon! :( Odotin että äiti tulee yövuorosta että pääsisin käymään taas päivystyksessä. Lähdettiin siinä 9-10 aikoihin päivystykseen (taas kerran) ja lääkäri onneksi ohjas mejät toiseen paikkaan missä oli kurkkuspesialisti ja korvalääkäri, jotka näkivät parhaaksi että jään yöksi sairaalaan. En pystynyt kunnolla puhumaankaan koska oli kurkku aivan tukossa, kaikki oli vaikeaa. Sain käteen tummoisen letkut mistä menee sokerivettä ja lääkettä suoraan suoneen. Täällä sitä on nyt köllötetty tuosta puol 12 asti. Onneksi sain koneeni sillä olisin ollut hukassa jos en olisi saanut seuraa! Ensimmäistä kertaa olen sairaalassa ja aloin tietty itkeen ku hoitaja tuli valmistelemaan jotain.. Noh ei tämä niin paha ole kun söin jätskiä ja katon telkkaria ja lepään. Paljon parempi olokin toisaalta kuin kotona! Nälkä on kova.. Seksikkäät vaatteet sain heti ja olen naistenklinikan synnytysosastopuoella:D Aika hauska kun kaikilla muilla vauvat tai viimeisillään raskaana ja sitten olen minä. Yksin isossa huoneessa, ilman vauvaa tai muitakaan. Taitaa muut luulla teiniäidiksi! Samahan se olisi se muksu tehä ku täällä ollaan, mutta ehkä myöhemmin:)

Tätä minulle kuuluu nyt. Jatkan köllöttelyä ja toivon että saisin ruokaa, Paljon lääkkeitä jotka uuvuttaan mutta eipä kiire mihinkään!

HEIPA JA TURPONALLE KUITTAA

Vidudus päivitys

Nyt voin sanoa että kaikki on menny pyllystä lähes 3viikon aijan ainaki.. Rampannu tuolla terveyskeskuksessa ja päivystyksessä ties mitä verikokeita ottamassa ja lääkerien vastaanotolla ja annetaan vaan lääkkeitä kun vähän arvaillaan mikä vois vaitava.. Jooh elikkä tuli oltua viimeiset 2 viikkoa työharjottelustakin että olin vain satunnaisia päiviä paikalla tämän sairastelun vuoksi. Kaikki alko tavallisella flunssalla mikä jatkui reilu viikon silmien turvotuksen kanssa, net oli aivan ummessa välissä. Sitte taas flunssaa ja limayskää, sitten kun taas pääsin lääkärille ja otettiin niulusta näyte, sain lääkekuurinn siihen, mikä ei auttanut. Lähdin takasin Tornioon sunnuntaina mutta palasin takasin jo tiistaina kun minun kurkkukipu paheni ja mulla turpos koko naama ja kaula.. Kävin Torniosa päivystyksessä ja sain erilääkityksen nielurisatulehduksen hoitoon: antibiootteja ja kipulääkkeitä. Noh tiistaina nousi myös kuume ja terkkari käski minun lähteä kotiin ja suoraan lääkärille. Soitin itkien iskälle että olisiko mahdollista hänen päästä tulemaan kun en uskaltanut siinä kunnossa lähtiä yksin linkkuun istumaan montaa tuntia.. Onneksi iskä on ihana ja haki minut poies ja nuo kipulääkkeet väsyttää hulluna niin olo on kuin pienessä humalassa välissä. Autossa istumisen jälkeen istuttiin reilu 5h päivystyksessä että pääsi lääkärille, jossa kesti sitte 5min.... Turhauttavaa kun heikko olo ja väsytti ja kuumetta niin ootella.. Sekin vielä kun en pysty kunnnolla syömään ja juomaan ku nieleminen sattuu niin paljon!! 

Tänään keskiviikkona käytiin taas yhissä verikokeissa ja saatiin vihdoin tietää että mikä tää on: pusutautihan se. Googlatkaa jos ette tiedä. Se on yleinen viirusbakteeri nuorilla. 

Vituttaa eniten ku ei jaksa tehä mitään ja ei pysty syömään vaikka ois nälkä.. Minulta on myös jäänyt välistä siskon poikien ristiäiset, sekä en päässyt mukaan Matin veljen perheen luokse.. Koulussa menee kaikki alkuinfot ohi.. Enkä tiedä milloin pääsen takaisin kouluun.. Ja tämä sairastelu voi kestää vielä kauan.. Että ymmärrettäköön ku itkettää ja vituttaa kun kaikki kiva menee ohi. En tietenkää voi pitää hauskaa tai juoda alkoholia piitkään aikaan. 

Sekin nyt sanottakoon että mulle varataan aika kitarisan poistoon. Kuulemma pitäisi kaikkien kurkkuun liittyvien sairastamisen loppu ku seinään. Ei auta se että pelottaa mennä sairaalaan ja vielä johonki leikkaukseen!!! Sairaalassa tulee aina paha olo ja son viiminen paikka missä tahon olla jos ei ole pakko..!! Onneksi siihen menee kuitenkin joku 3kk jonottaa sinne.

Nyt pitää vain juoda paljon mehua (yrittää) ja vetää kipulääkkeitä ettei sattuis nieluun niin paljon.. Tekisin mitä tahansa ettei tää kestäis kovin kauan! Tahon palata kouluun ja Tornioon ja pitää hauskaa välissä ja syödä normaalisti. Lähtiä katsomaan tottakai kummipoikiani heti kun pääsen<3

KIITOS JA ANTEEKSI.

TURPONALLE KUITTAA

Hhhoij..

Enpähän oo tännekkään ilmoitellut itsestäni, koska olen ollut tässä pari viikkoa taaksepäin Tornio vierailulla!!:) Oltiin pari päivää Miian kanssa niitten autolla liikenteessä ja oli aivan mahtavat pari päivää! Tuntu vain hassulta kun oli vierailulla eikä jäänyt..  Mutta oli huippu ilta tyttöjen kanssa ja kun sai olla Matin kans myös<3 Siihen jäiki se hauskuus sillä tulin heti siitä kipeäksi flunssaan ja limayskä oli tosi "jees" kans.. Viikon jaksoin kattella ja yritin olla töissä mutta jouduin olemaan poissa... Sitten menin päivystykseen ja epäiltiin pusutautia, sillä minun silmätki turpos kunnolla lähes umpeenki ..::SSS Jouduin ensimmäistä kertaa verikokeisiin yli 10v...Sen takia meinasinkin pyörtyä :----D 

KAIKISTA PAHIN oli se etten päässy siskon kaksoispoikien ristiäisiin nyt viime vklp:(( Olen vielä kummitäti..:( Mutta en uskaltanut lähteä tartuttamaan pikkusia joilla ei ole vastustuskykyä.. Ja kun en tiennyt mikä minua vaivaa.. 

Onneksi oli ihan kivaa toisaalta olla yksin kotona kissojen kanssa. Saunottiin kissojen kanssa, syötiin herkkuja ja nukuttiin pitkään! Tää on vaan minun "hyvää" tuuria, aina oon kipeä kun ois jotain tärkeää. Kerran kun etelään oisin kerrankin päässyt niin ei, koska oksennustauti iski, lapsena oltiin aina veljen kans vuorotellen uudet vuodet  kipeitä, ja muutenki minun tuuri on vaa niin huono monesti tärkeissä asioissa:...:s Keksin siitä itselleni hyvin sipivan tatuoinnin. Se olisi sellainen neliapila missä neljäs terälehti olisi mädäntynyt/pilalla muutenki tai sitte katki ja täynä reikiä:D Se kuvais hienosti mun onnea ja tuuria!

Maanantaina oli arviointi työharjoittelusta sillä viiminen viikko käynnissä, jännitti mutta 3 tuli:) Tänään käytiin taas terveyskeskuksessa ja uudestaan verikoikeisiin ja nielunviljely. Pusutautia ei siis ollut eikä tulehdusta ja kukaan ei oikeastaan tiedä mikä vaivaa minua. Flunssan oireet mutta ei silmien turvotus ja muunkin naaman ja kaulan turvotus ei sovi kuvioon.. Toivottavasti menee ohi ettei tarvi pyöriä ku pullataikina Tornioon sunnuntaina! Harmittaa työn puolesta mutta pistän kyllä oman terveyteni nyt etusijalle. Allergiatestit on seuraavana jonossa sitten joskus..

Odotan kovasti Tornioon paluuta ja Maddia<3

Jos joku viisas ihminen kertoisi minulle.

WÄYYYYY! On ollut ongelmia vähän inspiraation ja motivaation kanssa... Salilta olen jättäytynyt poies ja tyytynyt syömiseen, sekä töissä teen kyllä työni mutta se into ja voima mikä oli alussa on hiipunut, ja Rovaniemeltä ei oikein löydy paikkaa minulle.. Ainoa mikä on ollu tositosi mukavaa että ystäväni Maijan kanssa olen nyt viettänyt päiviä! Antisosiaalisuus on myös pahasta. Toivon kuitenkin että ensi viikolla kun pääsen näkemään ja käymään Torniossa, saisin intoni takaisin loppu työharjotteluajaksi. Olen myös tuhlannut rahaa vähän koruihin ja turhiin juttuihin....:S Säästäminenki ois kova juttu.

Ongelmana ja murheena on ollut myös että en tiedä yhtään minne aijon lähteä tai edes mitä lähteä opiskelemaan...! Toivoisin että voisin jutella jonku viisaan ihmisen kanssa joka kertoisi mitä teen ja minne menen.Haluaisin ehkä jatkaa tällä kulttuurialalla mutta sosiaalialakin kiinnostaisi. Selailin tänään nettiä ja lueskelin joitain opiskelu vaihtoehtoja ja löysin jopa yhden tosi mielekkään alan! Kulttuuriohjaaja, voisin yhdistää sekä media-alan että sosiaalialan! Kuinka monipuolinen vaihtoehto työskennellä ja auttaa ihmisiä sekä pääsisi näyttämään muille kulttuurin hienoutta samalla! MUTTA ainoa tässä on se etten löytäny yhtäkään opiskelu paikkaa Keski-Suomea lähempää.. Ois kyllä Helsingissä, Turussa, Hämeessä, Kuopiossa ja jossain muissa kaukana olevissa.. Siinä meni ehkä sekin.. Sen tiedän etten olisi välttämättä valmis "hylkäämään" tuttuja ja ystäviä ja sukulaisia täältä, sekä se etten usko kaukosuhteisiin kovin vahvasti niin olisi aika kova isku minulle.... :(( Yksin eläminen todella kaukana tutusta ja turvallisesta pelottaa joten en ole valmis lähtemään sinne todellakaan yksin, vielä.

Tämän tähden tarvisin jonkun viisaan sanoja kertomaan, mitä minä teen tulevaisuudelleni?