Lähelle joulua tuli ikävä yllätys kun kummitätini kuoli äkillisesti.. Emme ehtineet olla kovin läheisiä sillä meidän suku on todella huono pitämään yhteyttä niin ehdimme vasta vuosi sitten tutustua ja se olikin viimeinenkin kerta.. Sitä ei voi kuvailla kuinka paljon se harmittaa mutta sentään voin vielä kummisetääni yrittää pitää yhteyttä. Yhteydenpitoa haittasi myös välimatka kun Enontekiön Hetasta vielä eteenpäin asuvat kummini ja me täällä Rovaniemellä ja minähän reissaan Torniossakin koko ajan.. Noh elämä yllättää välissä ikävästikkin. Ollaan käyty ja nähty Lapin sukulaisia nyt pelkästään hautajaismerkeissä mikä ei ole oikein kiva uutinen. Oli silti kiva nähdä sukulaisia vaikka ikävissä merkeissä, silti naurua piisasi myöskin ja oli kiva saada kummisetä nauramaan välissä:) Otti ihan sydämmestä kun joutui katsomaan kummisedän itkevän ja yrittävän selvitä "järjissään" :(( Onneksi kolme karvakaveria ovat tukena myöskin!
Kauniissa Lapin maisemissa, -30 pakkasessa, yli 30 autoletkan saattelemana ja hyvästelemänä laskettiin kummitäti Hetan hautuumaalle lepoon.
Minun tehtävänä oli kuvata niin piilouduin kameran taakse siunauksen ajaksi. Emme voineet jäädä muistotilaisuuteen sillä joulu oli ovella ja matkassa oli sukulaiset joiden piti päästä Ouluun asti joten lähdimme heti hautuumaalta ajamaan kotiin.. Liian pikainen reissu mielestäni.
Minun tehtävänä oli kuvata niin piilouduin kameran taakse siunauksen ajaksi. Emme voineet jäädä muistotilaisuuteen sillä joulu oli ovella ja matkassa oli sukulaiset joiden piti päästä Ouluun asti joten lähdimme heti hautuumaalta ajamaan kotiin.. Liian pikainen reissu mielestäni.
Toivon kummisedälle paljon voimia ja kirjoitin tämän postauksen kummitädin muistoa kunnioittaen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti