keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kummitädin muistolle

Lähelle joulua tuli ikävä yllätys kun kummitätini kuoli äkillisesti.. Emme ehtineet olla kovin läheisiä sillä meidän suku on todella huono pitämään yhteyttä niin ehdimme vasta vuosi sitten tutustua ja se olikin viimeinenkin kerta.. Sitä ei voi kuvailla kuinka paljon se harmittaa mutta sentään voin vielä kummisetääni yrittää pitää yhteyttä. Yhteydenpitoa haittasi myös välimatka kun Enontekiön Hetasta vielä eteenpäin asuvat kummini ja me täällä Rovaniemellä ja minähän reissaan Torniossakin koko ajan.. Noh elämä yllättää välissä ikävästikkin. Ollaan käyty ja nähty Lapin sukulaisia nyt pelkästään hautajaismerkeissä mikä ei ole oikein kiva uutinen. Oli silti kiva nähdä sukulaisia vaikka ikävissä merkeissä, silti naurua piisasi myöskin ja oli kiva saada kummisetä nauramaan välissä:) Otti ihan sydämmestä kun joutui katsomaan kummisedän itkevän ja yrittävän selvitä "järjissään" :(( Onneksi kolme karvakaveria ovat tukena myöskin!

Kauniissa Lapin maisemissa, -30 pakkasessa, yli 30 autoletkan saattelemana ja hyvästelemänä laskettiin kummitäti Hetan hautuumaalle lepoon.
 Minun tehtävänä oli kuvata niin piilouduin kameran taakse siunauksen ajaksi. Emme voineet jäädä muistotilaisuuteen sillä joulu oli ovella ja matkassa oli sukulaiset joiden piti päästä Ouluun asti joten lähdimme heti hautuumaalta ajamaan kotiin.. Liian pikainen reissu mielestäni.
Toivon kummisedälle paljon voimia ja kirjoitin tämän postauksen kummitädin muistoa kunnioittaen!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Dear stress, lets break up

On ollut tosi kivaa palata jälleen Tornioon ja kouluun, vaikka se onkin mukanaan tuonut lisää stressiä ja tupakan polttoa.. Portfoliota olen saanut jo tehtyä parikin sivua raakaversiona ja meteriaaleja olen valinnut mutta pitää niitäkin karsia. Opparia olen kirjoittanut johdannon ja vähän vielä hakosissa että miten lähden aihettani tarkemmin syventymään.
Viime viikonloppu vietettiin Matin kanssa meillä Rovaniemen suunnilla ja päästiin käymään Rovaniemen yössäkin pitkästä aikaa! Oli todellaki kivaa ja vielä kivempaa kun sain jakaa sen maDin kanssa!
Kuitenkin vaikka kaikki on toisaalta hyvin minua alkaa taas ahdistaa tulevaisuus, vaikka eilen puhuin kuinka tiedän suurin piirtein mitä teen.. Sitten kun juttelet ihmisten kanssa ja saat taas heiltä vaikutteita ja alat miettimään taas asioita uudelleen ja uudelleen. Tekisi mieli melkein avautua tähän mutta en kuitenkaan kehtaa kaikkea..:(  
No sen verran että tulevaisuudesssa ahdistaa se että minne pääsen kouluun, joudunko muuttamaan aiva yksin ja se miten sitten pärjään? Matin kanssa ollaan nyt oltu jo reilu puoli vuotta yhdessä ja hän on minulle tällä hetkellä se tärkein, mutta silti mietin miten käy suhteen kun Matti jää tänne ja minä todennäköisesti Ouluun.. En itse katso kaukosuhdetta kovin hyvillä mielin, koska haluan nähdä rakasta ihmistä enemmän kuin sen kerran pari kuukaudessa.. Joten mitä enempi mennään kevättä kohti sitä enempi alkaa ahdistaa tuokin:(( Monet ovat sanoneet että stressaan turhaan ja aivan liikaa mutta en voi tälle mitään. Se olisi tosi ihanaa elää se päivä kerrallaan ja unohtaa tulevaisuus mutta ei vain voi.
Kävin tänään ostamassa suklaata ja olen pysynyt peiton alla lähes koko ajan koulusta päästyäni, jotta en stressaisi. Välillä on kaikki niin hyvin ja onnensa kukkuloilla kun toisena päivänä aivan ahistunu ja ressaantunu!!! ARGH
Tästäkin tulee niin sekavaa tekstiä ettei toista mutta silti pakko kirjoittaa ajatuksia.
En tahdo aikuiseksi, taas joutuu tekemään päätöksiä mitkä vaikuttavat omaan elämään ja meille ei ole edes infottu vielä kunnolla valinnoista, myöskin jos muutan yksin niin kuinkahan siinäkin käy.. Minun mielikuvituksen kanssa sekoan varmaan lopullisesti :---D
Mutta en voi tännekkään jäädä koska ei täällä ole minulle mitään alaa mitä haluan, tai olisi mutta sitten olisin taas samalla luokalla Matin kanssa.. Ei enää sillä tahdotaan varmasti kummatkin jotain omaa.
Oma asunto olisi todella ihana unelma minkä haluan toteuttaa mutta kuitenkin..
Jos saisin valita minun mieleni mukaan tulevaisuuden se olisi että: muuttaisin Matin kanssa Ouluun esim. ja sitte opiskelisin sosiaalialaa tai medianomiksi. Sitte olisi kiva asunto mitä saisi laittaa pikku hiljaa ja en stressaisi enää jokaisesta asiasta. Mutta vähän luulen että kaikki menee aivan toisin. Keksin itselleni ja tälle minun tuurille tatuoinninkin mikä olisi hieno toteuttaa joskus kaunis päivä.. Menen takaisin peiton alle turvaan ja suklaata nassuun!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Im a survivor

Tauti on nyt lopullisesti sälätetty! Ei oo tarttenu kipulääkkeitä tiistain jälkeen syödä eikä ole niitä kipujakaan ollut! Syömään pystyy jo aivan normaalista (toosi ihanaa). Kunhan vaa Matille ei tulis tuota niiin pyllystä olevaa tautia:(( Ollaan oltu jo liian pitkiä aikoja erossa... Henkisesti ollu tosi rankat 4 viikkoa.. Jääny niiiiin monesta jutuista poies ja oikeastikkin tärkeistä kuten kummipoikien ristiäiset.. Henkisesti kamppaillu itteni kanssa tosi monta kertaa ja kuinkahan monet itkutkin on itketty. En tiiä mikä pahan onnen enkeli mua seuraa ku tuntuu etten olisi se sama iloinen itseni mikä olin ennen.. Valitusta olen vain jaellut ja sekös pännii!  Ei oo vaa ollu helppoa, eikä se siihen vielä loppunukkaan sillä minun kummitäti kuoli keskiviikkona.. Hautajaisiin lähtö tulee Enontekiölle ehkä jopa juuri ennen joulua tai ensi vuonna. Juuri kun ajattelin jopa positiivisti ja sanoin itselleni että "NYT JENNY LOPPU SE VALITUS!" niin lisää itkua ja murhetta vaa niskaan. Yritän lohuttautua sillä että kun on näin pohjalle päästy niin eiköhän täältä oo suunta vaan ylös! Senkin haluan mainita että ilman mun omaa Mattia en mie ois nyt niin pirteä, tänk juu darling<3 Huomenna illalla Salmela bussilla Tornioon ja ottamaan muut kiinni kouluhommissa! Eiköhän ooteta uutta vuotta iloisimmassa merkeissä. Toivon niin.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Last day4 in LKS

Eli tänään minä pääsen kotiiin!!!! JEEE! Vaikka onhan tämä aika rentouttava sinäänsä ollut koska olen saanut muussattuaruokaani suoraan sängyn viereen ( MII LIKE!) ja ruoka on jopa ollut hyvää! Toki halutettaas myös saa pullakahveet. Totuin myös siihen kun käydään monta kertaa päivässä katsomassa miten voin ja tietty lääkkeet antamassa. Yölläkin heräsin siihen kun joku kävi katsomassa. Sanon myös sen että vaikka nuo sairaalavaatteet ovat niin "hienot" ja muodikkaat mutta toooosi rennot. Aivan sama miltä sitä oikeastaan näyttäny. Olen varmasti ollut rumimmilani täällä ollessa ja odotan kyllä sitä kun pääsen kunnolla pesulle eikä sairaalan suihkua tartte käyttää. Sama se on kulkea rumanapeikkona kun on potilas, siihen on hyvä vedota! Mutta on se kiva kun pystyy taas puhumaan ja syömään pikku hiljaa kovempaa ruokaa! Turvotusta on vielä kaulassa mutta pahin on luultavasti jo takana! Ei tartte tulla ees jälkitarkastukseen kun verikokeissa ei ollut mitään huomattavasti koholla. Mie oon niin oottanu että pääsen tekemään taas jotain ja olemaan pakkasessa ja ihmisten ilmoille! Joululahjoja ostamaan ja sitten n. viikon päästä kouluunkin hyvällä tuurilla!! VITSIT vois vaikka itkeä onnesta, hahha:-----) Sitten vain kitarisat poies ja kaiken kurkkuun liittyvän sairastelun pitäis loppua ku seinään. Haluan vain kirjoittaa vielä kiitokset kaikille minua hoitaneille lääkäreille ja hoitajille ja siivoojille:) Vaikka olen suullisesti jo kiitellyt. Palataan taas aiheeseen kun näyttäsin ihmiseltä. Vielä pitää ottaa iisisti mutta sentään parempaa kohti!
Ps. Olen pahoillani sekavasta kirjoituksesta mutta edelleen omalla tyylillä mennään ja kirjoitan myös ajatuksiani tänne joita voin myöhemmin muistella, hyviä ja huonoja asioita..

TURPONALLE KUITTAA SAIRAALASTA

lauantai 1. joulukuuta 2012

Day3 in LKS

Vielä täällä! En siis eilen päässytkään kotiin koska tila ei ole muuttunut huomattavasti.. Ei todellakaan puhetta kiinteästä ruuasta.. Eilen oli illalla niin kova nälkä että oli väkisin syötävä leipää, sattu ihan hulluna ja meinasin välissä tukehtua siihen.. Kantti yrittää! Sain onneksi nukutuksi paremmin kuin ensimmäisenä yönä, vaikka heräsinkin jo ennen 7..  Sain eilen lääkäriltä luvan kyllä kotiutua vklp aikana mutta mitä järkeä siinä on jos kotona ei ole ketään auttamassa ja täällä on apu lähellä! Kipulääkkeitäkin yritän syödä mutta ei nekään tunnu aina tehoavan:C Sain lääkäriltä kotihoitoohjeet tuuhon Mononukleoosiin = pusutautiin. Pääsin tänään myös eroon tuosta telineestä ainakin joksikin aikaa! Kädessä edelleen tuo neula mutta eipä tartte perässä raahata tuota telinettä. JA IHANAA puhtaat vaatteet ja suihkukin, oij! Tänään tulee taas lääkäri vissiinki katsoon mun tilannetta että passittaako se mut sittenkin kotiin vai mitämitä?! Saa nähä, vähän jänkättää. Ajattelin ainaki päivitellä joka päivä täällä ollessani ja sittenkun pääsen poies sillä on tää aika omituista mun elämässä oleskella sairaalassa jossain viirusbakteerin armoilla..
Haluan vain parantua että voisin syödä normaalisti, pizzaaa on himottanu jo monta päivää!! Ja tietty oon jäljellä kaikista kouluhommista.. Mutta ensin terveys.

TURPONALLE KUITTAA TÄNÄÄNKIN