It`s okay.

Tänään sain kuulla etten pääse Ylelle töihin kesäksi sekä nettijuttuni on kuulemma liian hankalaa tekstiä jotta kaikki sen ymmärtäisi, mutta ohjaajani ei osannut auttaa..? Noh ei se minua jotenkin haitannut sillä 3 viikkoa enää harjoittelua täällä. Ihme, mutta osasin olla iloinen siitäkin, että joudun elämään vähillä työtttömyysrahoilla kesän ja, vaikka ei ole rahaa niin voin silti matkustaa jonnekkin ja elää vähäisesti ja olla onnellinen!

Eilen rakas veljeni kuunteli minun murheitani ja sai minut vihdoin tajuamaan että minun pitää olla taas sosiaalisempi mitä en ole ollut täällä Rovanimellä niin paljoa mitä ennen.. :C
Asiaan voi vielä vaikuttaa onneksi.

Ja tänään Miian kanssa kierrellessä kirppareita, jutellessa teen ja pullan kera tuntu, että vihdoin voin vain olla. Olen tosi kova stressaamaan ja murehtimaan, mutta eihän kukaan jaksa sitä loputtomiin? Joten, vaikka minua pitääkin välillä muistuttaa siitä, että täytyy ajatella myös itseäkin ja olla itsekäs, jotta voisi olla onnellinen ja olla ilman huolta. 

Tuntuu ihmeen rennolta vaikka väsyttääkin. Täytyi vain kirjoittaa kun vihdoinkin tuntuu hyvältä ajatella itsekkäästi, vaikka kaikki on mysteeriä ja en tiedä tulevasta muitten se nyt haittaa. Tein tänään haun AMK:hon ja toivottavasti tulee syksyllä muutto:) Lisää tälläistä fiilistä, KIITOS!

Poetry 2.

Terveisin addiktisi.

Kuinka voisin olla varma, kun pelkään, että käännät selkäsi,

kun yritän tarttua käteesi.

Miten ymmärtäisit etten tarkoita pahaa jos olen sinussa kiinni.

Olet minulle kuin huumetta ja olen muuttunut jo narkomaaniksi.

Haluan, haluan vain sinut.

Mietin sinua aina, kun olet poissa.

Olet minulle kuin päivittäinen tapa josta on vaikea päästä eroon.

Haluan, haluan tuntea sinut.

Olet kuin sokerihimo, kun se iskee sitä on pakko saada

En halua ajatella tulevaa yksin, mutta kumpa en pelottaisi sinua pois luotani.

Millainen olisi maailma ilman happea?

Ihmisillä olisi vaikea hengittää ja niin on minullakin ilman sinua..

 Rakastan sinua.

Poetry

Näkyväiseen kiintymään

"Ehkä vielä joskus", kuulin suustasi.

Halaus, joka sattui maailman eniten

tuntui särkyvältä, herkältä ja  tuskan viiltävältä.

Kävellessäni ja katsoessani äärettömään, tunsin hieman ikävää.

Istuessani asfaltille tuntui, kuin oisin romahtanut lattialle.

Jos vain itkisit puolestani,

se auttaisi minua jatkamaan matkaani.

Tuomittuna kulkemaan ja katselemaan muiden onnea,

siltä se ainakin tuntui, kun ajattelin itseäni.

Näkyväiseen kiintymään ja tuntemaan jotain syvempää.

Ajattelen liikaa asioita ja se vaikeuttaa elämääni

siispä nousen ylös, pyyhin kyyneleet kasvoiltani,

katson taakseni, hymyilen.

Lähden jatkamaan matkaani.

Olenhan vielä joskus onnellinen, muistutan itselleni.

New hair!

Näiden pitäisi olla kaksi väriset, sillä värjäsin vain päältä ruskeaksi ja jätin minun kuparin haalistuneet latvoihin. Olisi saanu olla enempi ruskeaa mutta ehkä sitte kuukauden päästä voi uudestaan värjätä. Antaa itsekkin tottua tähän! 

Tämä idea lähti siitä, kun halun jotain uutta ja aloin tykästymään, kun mainostettiin liukuväripurkkeja telkkarissa. Sitte aloin kattoon videoita, että miten niitä tehdään ja eilen ostin ruskean väripurkin. Sitte ajatus oli, että laitan koko päähän ruskeen mutta päätin kokeilla vaan päältä ruskeeksi. Näytti se kivalta, mutta toistaen itseäni niin enempi ruskeeta seuraavalla värjäyksellä.. 

Omasta mielestäni näytän lasit päässä jopa hivenen viisaammalta, kuin ennen :---D

Pidän myös Iholla - sarjasta ja näytän hiukan lasit päässä Venla Kokkoselta, koska meillä on kummallakin pyöreä naama, suht samanlaiset lasit ja 2 väriset tukat! Mutta en oo kenenkään salarakas kylläkään, ihan yhen murusen omistan.

Tämän takia ei oo hyvä ottaa pihalla kuvaa, ainakaan näin:D

Iki-ihana

Perjantain päätty hyvin sillä pääsin tapaamaan iki-ihanaa Antti Tuiskua Rovaniemen Korundiin, missä järjestettiin KIDSing - koelaulut. Oli ihana nähä vihdoinkin livenä se henkilö jota on 10v kuunnellut ja fanitin kovasti pikku tyttönä kun Antti oli Idollissa!! 

Toimin kuvaajana tuossa haastattelu tilanteessa ja työkaverini oli haastattelijana. Oli kiva myös työpäivän päätteksi sählätä linkkuaikataulujen kanssa, sillä vaikka asun lähellä keskustaa niin asun sellaisessa kohdassa josta menee päivässä vaan 2 linja-autoa.. Toinenkin kulkee vain silloin kun yläasteella on koulupäiviä.. Päädyin tyttöjen kanssa heseen nauramaan "huonoille" jutuille! 

Ensi viikolla toivottavasti saan paremmin aikaiseksikkin jotain sillä ensimmäinen viikko meni opetellessa työrytmiä ja tutustuessa kaikkien työhön. Sentään sain sovittua tuon Antin haastattelun ja oli se aika jännää ensimmäiseksi työksi! Antti oli kyllä kova puhumaan, mutta tykkäsin silti kuunnella. Hihih. Onneksi on pitäny pohjoisen puolta sillä Rovaniemi piti puhua yhdeksi koelaulu paikaksi. Onhan Anttikin Rollon poikia :--D

Korundin sali oli tosi hienon näkönen muutenkin! En ole vielä käynyt katsomassa teatteriesityksiä siellä, mutta täytyy kyllä käydä sillä iso ja komia sali. Suosittelen muillekkin käymään!

Ps. Huomenna pitäis hommata taas salikortti tänne Rolloon, lupasin veljelle jo. Mutta kauheen kallista tuosa mejän lähellä tuo vaikka todella hyvä kuntokeskus onkin.

Im alive!

Elossa ollaan vaikka hiljasta onkin ollut kuin aavikolla!
Aika kuluu kun on tekemistä mutta myös toisin päin...
Tammikuu meni taistellessa opparin ja portfolion ja englannin tehtävien kanssa, sekä tietenkin Tornion arkea eli Matin kanssa ollessa, kaupassa käyntiä sekä Miian kanssa jumpalla käynnit! Se oli jotenkin todella tavallista mutta mukavaa. Tietenkin jotkut iltamat tai keskustelut ihmisten kanssa oli tosi plussaa:---)
Nyt kun on alkanut työharjoittelu Rovaniemellä Yle Lapin radiossa arki on aivan eriä. Nyt päivä menee tavallisemmin näin: aamulla töihin, bussilla kotiin, syön ja ruokkia kissat, olla tekevinään jotain, katsoa salkarit ja iholla ja nukkumaan. Tietty kun Miia on töissä alle kilometrin päässä tästä Yleltä niin nähdään joka aamu bussissa ja iltapäivisin taas  bussilla kotiin mentäessä. Kotona on myös se kivaa, että säästyisi rahaa jos en tarvisi bussikorttia ja ostinpas uudet kengät ja takin loppu alennusmyynnistä(: Myös muitakin rolloystäviä pääsee näkemään kunnolla ajan kanssa, mutta olise kyllä aika moinen tunne purkaus kun Matti oli meillä viime viikonloppuna ennekuin palasi itse Tornioon. Itkin tosi paljon edellisenä iltana (minäkö dramaattinen?:D) mutta kun tulee 3-4 viikon taukoa näkemiseen ja kerkesi 2kk tottua näkemään lähes joka päivä:( Oli se tämmöiselle tunnevammaiselle aika ikävää.. Tietenki naamakirja ja tekstiviestit on kivoja mutta ei se ole yhtään sama kuin nähdä livenä.
Tästä avautumisesta voin palata muuhun aiheeseen kuten työhön. Täällä Ylellä on todella erilainen meininki kuin Iskelmällä, sillä ihmisiä on paljon enemmän, työmenetelmä on osittain erilainen ja ihmiset tuntevat toisensa ja perheensä todella hyvin. Todella yhtenäinen porukka missä tunnen itseni vielä ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.
Minua myös luultiin tettiläiseksi ensimmäisenä päivänä..-_-
En ole vielä päässyt kunnolla tekemisen makuun mutta huomenna on Antti Tuiskun tapaaminen!!!!!! Iki ihana Antti<3 Sen olen saanut järjestettyä tällä viikolla.
Tässä on myös pientä identiteettikriisiä havaittavissa, sillä tyylinmuutosta taas haluan ja tälle tukallekkin saisi tehdä jotain.. Se on ollut liian kauan samanlainen. Mutta ehkä lähempänä kevättä vasta kannattaa sillä päättäjäisiin jos tekisi muutoksen vasta.
Tänään otin jo askeleen lähemmäs sillä laitoin toppahousut bussimatkalle kun pakkasta oli melkein -20, mutta alla minulla on rento pitkä paita ja legginssit ja polvisukat. Polvisukkia ja tätä paitaa käytän varmaan ekaa kertaa 2 vuoteen, joten aika "rajua".
Jaarittelu on yksi asia minkä osaan hyvin, se tulee myös puheessa ikävä kyllä esille. Radiotyössä on tietenkin hyvä että osaa käyttää ääntään ja osaa rakentaa järkevää keskustelua vastapuolen kanssa. Sen parempi jos kysymykset ovat selkeitä.
Kuvia en ole juurikaan ottanut ja kännykkäni ei suostu yhdistymään koneeni kanssa, joten kuvia blogiin ei tullut. Ajattelin kyllä näin kuukauden jälkeen yrittää elvyyttää blogiani ja kuljettaa sitä kameraa mukana paikoissa tai tekemisissä.

Herkkuperse kiittää ja kuittaa täältä lasisesta kopista. CYA

Hei vain vuosi 2013!

Nämä kuvat on ottanu Maija vissiin marraskuussa jo muistan:D tai sitten en muista mutta kuitenkin 2012 vuoden puolella.
On ollut taukoa kirjoituksesta koska ei tee mieli kirjoittaa hirveesti ylimääräistä koska koulu on nyt pelkkää kirjoitusta lähes ja suunnittelua ja kaikkien lisäystä ja WÄÄÄÄ välissä tuntuu ettei jaksa ja tekee mieli nostaa kädet pystöön ja huutaa "EN TEEE!" mutta siltikin yrittää nyt pysyä mukana ja tehdä valmiiksi kaikki sillä valmistautuminen siirtyy jos ei tee tätä. Sekin että pitäisi saada työharjoittelupaikka tai siirtyy valmistuminen... Ei ressaaa joooei... Noh kuitenkin kaikesta selvitään. EN tiedä miten päin mutta silti selvitään.

Joulu meni syödessä, uusivuosi meni Matin perheen luona ja oli tosi kivaa! Sain Matin porukoilta lahjaksi Iittalan uutta mallistoa Sarjaton, 2 lasia jotka on tooosi hienot! Omistan nyt desing tuotteita:-D

Hankimme eilen Miian kanssa kuukauden salikortit ja käytiin tänään tsekkaamassa valikoima. Valitin varmaan jokaisesta jotain sillä olen niin tottunut Rollossa pienempään ja selkeämpään ja leitteet oli osa ihmeellisiä.. Noh alku kankeudesta pääsee niin suksi alkaa luistamaan. Huomenna zumBaaaa!!

Eipä mulle kuulu kuin koulujuttuja, ressiäressiä, matti, ahkera miettiminen, kirjoittaminen että rannekkin on jo tosi kipeä (väärä käsi mutta silti) ja sali&jumppa on uus juttu!

Nähkäämmme millainen vuosi tästäkin tulee, olethan yllätyksellinen ja iloinen vuosi pliiis?
Sekaviin tunnelmiin taas kuittaa tämä tyttö!