Elossa ollaan vaikka hiljasta onkin ollut kuin aavikolla!
Aika kuluu kun on tekemistä mutta myös toisin päin...
Tammikuu meni taistellessa opparin ja portfolion ja englannin tehtävien kanssa, sekä tietenkin Tornion arkea eli Matin kanssa ollessa, kaupassa käyntiä sekä Miian kanssa jumpalla käynnit! Se oli jotenkin todella tavallista mutta mukavaa. Tietenkin jotkut iltamat tai keskustelut ihmisten kanssa oli tosi plussaa:---)
Nyt kun on alkanut työharjoittelu Rovaniemellä Yle Lapin radiossa arki on aivan eriä. Nyt päivä menee tavallisemmin näin: aamulla töihin, bussilla kotiin, syön ja ruokkia kissat, olla tekevinään jotain, katsoa salkarit ja iholla ja nukkumaan. Tietty kun Miia on töissä alle kilometrin päässä tästä Yleltä niin nähdään joka aamu bussissa ja iltapäivisin taas bussilla kotiin mentäessä. Kotona on myös se kivaa, että säästyisi rahaa jos en tarvisi bussikorttia ja ostinpas uudet kengät ja takin loppu alennusmyynnistä(: Myös muitakin rolloystäviä pääsee näkemään kunnolla ajan kanssa, mutta olise kyllä aika moinen tunne purkaus kun Matti oli meillä viime viikonloppuna ennekuin palasi itse Tornioon. Itkin tosi paljon edellisenä iltana (minäkö dramaattinen?:D) mutta kun tulee 3-4 viikon taukoa näkemiseen ja kerkesi 2kk tottua näkemään lähes joka päivä:( Oli se tämmöiselle tunnevammaiselle aika ikävää.. Tietenki naamakirja ja tekstiviestit on kivoja mutta ei se ole yhtään sama kuin nähdä livenä.
Tästä avautumisesta voin palata muuhun aiheeseen kuten työhön. Täällä Ylellä on todella erilainen meininki kuin Iskelmällä, sillä ihmisiä on paljon enemmän, työmenetelmä on osittain erilainen ja ihmiset tuntevat toisensa ja perheensä todella hyvin. Todella yhtenäinen porukka missä tunnen itseni vielä ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.
Minua myös luultiin tettiläiseksi ensimmäisenä päivänä..-_-
En ole vielä päässyt kunnolla tekemisen makuun mutta huomenna on Antti Tuiskun tapaaminen!!!!!! Iki ihana Antti<3 Sen olen saanut järjestettyä tällä viikolla.
Tässä on myös pientä identiteettikriisiä havaittavissa, sillä tyylinmuutosta taas haluan ja tälle tukallekkin saisi tehdä jotain.. Se on ollut liian kauan samanlainen. Mutta ehkä lähempänä kevättä vasta kannattaa sillä päättäjäisiin jos tekisi muutoksen vasta.
Tänään otin jo askeleen lähemmäs sillä laitoin toppahousut bussimatkalle kun pakkasta oli melkein -20, mutta alla minulla on rento pitkä paita ja legginssit ja polvisukat. Polvisukkia ja tätä paitaa käytän varmaan ekaa kertaa 2 vuoteen, joten aika "rajua".
Jaarittelu on yksi asia minkä osaan hyvin, se tulee myös puheessa ikävä kyllä esille. Radiotyössä on tietenkin hyvä että osaa käyttää ääntään ja osaa rakentaa järkevää keskustelua vastapuolen kanssa. Sen parempi jos kysymykset ovat selkeitä.
Kuvia en ole juurikaan ottanut ja kännykkäni ei suostu yhdistymään koneeni kanssa, joten kuvia blogiin ei tullut. Ajattelin kyllä näin kuukauden jälkeen yrittää elvyyttää blogiani ja kuljettaa sitä kameraa mukana paikoissa tai tekemisissä.
Aika kuluu kun on tekemistä mutta myös toisin päin...
Tammikuu meni taistellessa opparin ja portfolion ja englannin tehtävien kanssa, sekä tietenkin Tornion arkea eli Matin kanssa ollessa, kaupassa käyntiä sekä Miian kanssa jumpalla käynnit! Se oli jotenkin todella tavallista mutta mukavaa. Tietenkin jotkut iltamat tai keskustelut ihmisten kanssa oli tosi plussaa:---)
Nyt kun on alkanut työharjoittelu Rovaniemellä Yle Lapin radiossa arki on aivan eriä. Nyt päivä menee tavallisemmin näin: aamulla töihin, bussilla kotiin, syön ja ruokkia kissat, olla tekevinään jotain, katsoa salkarit ja iholla ja nukkumaan. Tietty kun Miia on töissä alle kilometrin päässä tästä Yleltä niin nähdään joka aamu bussissa ja iltapäivisin taas bussilla kotiin mentäessä. Kotona on myös se kivaa, että säästyisi rahaa jos en tarvisi bussikorttia ja ostinpas uudet kengät ja takin loppu alennusmyynnistä(: Myös muitakin rolloystäviä pääsee näkemään kunnolla ajan kanssa, mutta olise kyllä aika moinen tunne purkaus kun Matti oli meillä viime viikonloppuna ennekuin palasi itse Tornioon. Itkin tosi paljon edellisenä iltana (minäkö dramaattinen?:D) mutta kun tulee 3-4 viikon taukoa näkemiseen ja kerkesi 2kk tottua näkemään lähes joka päivä:( Oli se tämmöiselle tunnevammaiselle aika ikävää.. Tietenki naamakirja ja tekstiviestit on kivoja mutta ei se ole yhtään sama kuin nähdä livenä.
Tästä avautumisesta voin palata muuhun aiheeseen kuten työhön. Täällä Ylellä on todella erilainen meininki kuin Iskelmällä, sillä ihmisiä on paljon enemmän, työmenetelmä on osittain erilainen ja ihmiset tuntevat toisensa ja perheensä todella hyvin. Todella yhtenäinen porukka missä tunnen itseni vielä ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.
Minua myös luultiin tettiläiseksi ensimmäisenä päivänä..-_-
En ole vielä päässyt kunnolla tekemisen makuun mutta huomenna on Antti Tuiskun tapaaminen!!!!!! Iki ihana Antti<3 Sen olen saanut järjestettyä tällä viikolla.
Tässä on myös pientä identiteettikriisiä havaittavissa, sillä tyylinmuutosta taas haluan ja tälle tukallekkin saisi tehdä jotain.. Se on ollut liian kauan samanlainen. Mutta ehkä lähempänä kevättä vasta kannattaa sillä päättäjäisiin jos tekisi muutoksen vasta.
Tänään otin jo askeleen lähemmäs sillä laitoin toppahousut bussimatkalle kun pakkasta oli melkein -20, mutta alla minulla on rento pitkä paita ja legginssit ja polvisukat. Polvisukkia ja tätä paitaa käytän varmaan ekaa kertaa 2 vuoteen, joten aika "rajua".
Jaarittelu on yksi asia minkä osaan hyvin, se tulee myös puheessa ikävä kyllä esille. Radiotyössä on tietenkin hyvä että osaa käyttää ääntään ja osaa rakentaa järkevää keskustelua vastapuolen kanssa. Sen parempi jos kysymykset ovat selkeitä.
Kuvia en ole juurikaan ottanut ja kännykkäni ei suostu yhdistymään koneeni kanssa, joten kuvia blogiin ei tullut. Ajattelin kyllä näin kuukauden jälkeen yrittää elvyyttää blogiani ja kuljettaa sitä kameraa mukana paikoissa tai tekemisissä.
Herkkuperse kiittää ja kuittaa täältä lasisesta kopista. CYA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti