Tänään sain kuulla etten pääse Ylelle töihin kesäksi sekä nettijuttuni on kuulemma liian hankalaa tekstiä jotta kaikki sen ymmärtäisi, mutta ohjaajani ei osannut auttaa..? Noh ei se minua jotenkin haitannut sillä 3 viikkoa enää harjoittelua täällä. Ihme, mutta osasin olla iloinen siitäkin, että joudun elämään vähillä työtttömyysrahoilla kesän ja, vaikka ei ole rahaa niin voin silti matkustaa jonnekkin ja elää vähäisesti ja olla onnellinen!
Eilen rakas veljeni kuunteli minun murheitani ja sai minut vihdoin tajuamaan että minun pitää olla taas sosiaalisempi mitä en ole ollut täällä Rovanimellä niin paljoa mitä ennen.. :C
Asiaan voi vielä vaikuttaa onneksi.
Asiaan voi vielä vaikuttaa onneksi.
Ja tänään Miian kanssa kierrellessä kirppareita, jutellessa teen ja pullan kera tuntu, että vihdoin voin vain olla. Olen tosi kova stressaamaan ja murehtimaan, mutta eihän kukaan jaksa sitä loputtomiin? Joten, vaikka minua pitääkin välillä muistuttaa siitä, että täytyy ajatella myös itseäkin ja olla itsekäs, jotta voisi olla onnellinen ja olla ilman huolta.
Tuntuu ihmeen rennolta vaikka väsyttääkin. Täytyi vain kirjoittaa kun vihdoinkin tuntuu hyvältä ajatella itsekkäästi, vaikka kaikki on mysteeriä ja en tiedä tulevasta muitten se nyt haittaa. Tein tänään haun AMK:hon ja toivottavasti tulee syksyllä muutto:) Lisää tälläistä fiilistä, KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti