sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Poetry 2.

Terveisin addiktisi.

Kuinka voisin olla varma, kun pelkään, että käännät selkäsi,
kun yritän tarttua käteesi.
Miten ymmärtäisit etten tarkoita pahaa jos olen sinussa kiinni.
Olet minulle kuin huumetta ja olen muuttunut jo narkomaaniksi.
Haluan, haluan vain sinut.
Mietin sinua aina, kun olet poissa.
Olet minulle kuin päivittäinen tapa josta on vaikea päästä eroon.
Haluan, haluan tuntea sinut.
Olet kuin sokerihimo, kun se iskee sitä on pakko saada
En halua ajatella tulevaa yksin, mutta kumpa en pelottaisi sinua pois luotani.
Millainen olisi maailma ilman happea?
Ihmisillä olisi vaikea hengittää ja niin on minullakin ilman sinua..
 Rakastan sinua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti