Näkyväiseen kiintymään
"Ehkä vielä joskus", kuulin suustasi.
Halaus, joka sattui maailman eniten
tuntui särkyvältä, herkältä ja tuskan viiltävältä.
Kävellessäni ja katsoessani äärettömään, tunsin hieman ikävää.
Istuessani asfaltille tuntui, kuin oisin romahtanut lattialle.
Jos vain itkisit puolestani,
se auttaisi minua jatkamaan matkaani.
Tuomittuna kulkemaan ja katselemaan muiden onnea,
siltä se ainakin tuntui, kun ajattelin itseäni.
Näkyväiseen kiintymään ja tuntemaan jotain syvempää.
Ajattelen liikaa asioita ja se vaikeuttaa elämääni
siispä nousen ylös, pyyhin kyyneleet kasvoiltani,
katson taakseni, hymyilen.
Lähden jatkamaan matkaani.
Olenhan vielä joskus onnellinen, muistutan itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti