Tyttö hiljaisuuden, vuoden, kahden takaisen.
Rohkea yrittämään, nopeampi vielä pettymään.
Yritystä uudestaan, takaisin polvilleen makaamaan.
Samasta paikasta, samoissa vaatteissa, samalla naamalla.
Kaipaisi hän turvaa pimeältä, milloin pelko häviää,
mutta sillä hetkellä ei vain näy yhtään ainutta ystävää..
"Kyllä kaikki vielä paremmaksi muuttuu" hokee äiti kultainen,
kumpa vain tietäisitkin miltä musta tuntuu.
Se joka ei poistu rinnaltani vaikeina hetkinä, on turva minulle,
ole siis kiltti ja pysy kanssani.
Mä en silti pelkää huomista vaan odotan tulevaa,
varokaa siis vaan, sillä musta kuulla saa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti