Tauti on nyt lopullisesti sälätetty! Ei oo tarttenu kipulääkkeitä tiistain jälkeen syödä eikä ole niitä kipujakaan ollut! Syömään pystyy jo aivan normaalista (toosi ihanaa). Kunhan vaa Matille ei tulis tuota niiin pyllystä olevaa tautia:(( Ollaan oltu jo liian pitkiä aikoja erossa... Henkisesti ollu tosi rankat 4 viikkoa.. Jääny niiiiin monesta jutuista poies ja oikeastikkin tärkeistä kuten kummipoikien ristiäiset.. Henkisesti kamppaillu itteni kanssa tosi monta kertaa ja kuinkahan monet itkutkin on itketty. En tiiä mikä pahan onnen enkeli mua seuraa ku tuntuu etten olisi se sama iloinen itseni mikä olin ennen.. Valitusta olen vain jaellut ja sekös pännii! Ei oo vaa ollu helppoa, eikä se siihen vielä loppunukkaan sillä minun kummitäti kuoli keskiviikkona.. Hautajaisiin lähtö tulee Enontekiölle ehkä jopa juuri ennen joulua tai ensi vuonna. Juuri kun ajattelin jopa positiivisti ja sanoin itselleni että "NYT JENNY LOPPU SE VALITUS!" niin lisää itkua ja murhetta vaa niskaan. Yritän lohuttautua sillä että kun on näin pohjalle päästy niin eiköhän täältä oo suunta vaan ylös! Senkin haluan mainita että ilman mun omaa Mattia en mie ois nyt niin pirteä, tänk juu darling<3 Huomenna illalla Salmela bussilla Tornioon ja ottamaan muut kiinni kouluhommissa! Eiköhän ooteta uutta vuotta iloisimmassa merkeissä. Toivon niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti